Australiankelpie

Alkuperä ja historia ➞ Kiinnostaako australiankelpie ➞ Rotumääritelmä ja tulkintaohje ➞ Värit

Alkuperä ja historia

Australialainen paimenkoirarotu, kelpie, on nimetty skotlantilaisten paimenten usein käyttämän koirannimen mukaan. Kelpie on gaelin kieltä ja tarkoittaa veden henkeä. Tämä usein hevosen hahmossa ilmestyvä henki houkutteli ihmisiä veteen ja jossa sitten hukutti heidät.

Rodun juuret juontavat Brittein saarille, josta siirtolaisten mukana kulkeutui 1800-luvun puolen välin jälkeen collie-tyyppisiä paimenkoiria Australiaan. Näiden paimenkoirien jälkeläisistä löytyy kolme koiraa, joista katsotaan koko rodun saaneen alkunsa: Kelpie (n) , Moss (u) ja Caesar (u).

Kelpie astutettiin useita kertoja sekä Mossilla että Caesarilla erinomaisin jälkeläistuloksin. Emänsä mukaan nimetty narttu Kelpie (Kelpie x Caesar) menestyi loistavasti paimennuskokeissa ja pian monet lammasfarmarit halusivat juuri tuon Kelpien pentuja.

Ehkä kaikkein kuuluisin rodun edustaja on kuitenkin sininen uros nimeltään Coil (Kelpien (K. x C.) pojan poika), joka vuonna 1898 voitti Sydneyn kaksipäiväisen paimennuskokeen täysillä pisteillä. Jälkimmäisen päivän osuuden tämä kuuluisa koira suoritti etujalka lastoitettuna. Coil oli jäänyt edellisenä iltana auton alle ja katkaissut jalkansa. Vammastaan huolimatta Coil suoriutui erinomaisesti tehtävästään.

Aluksi vain tietyn sukulinjan koiria kutsuttiin kelpieiksi, mutta vuosisadan vaihteeseen mennessä nimi oli vakiintunut koskemaan kaikkia Kelpien näköisiä koiria.

Australiassa lammas- ja karjataloudesta oli muotoutunut tärkeä elinkeino. Oli siis luonnollista, että paimenkoirista tuli siirtolaisille korvaamattomia apulaisia. Australian olosuhteet poikkesivat hyvin paljon vihreän saarivaltion olosuhteista. Kuivilla alueilla tarvittiin laajoja laidunmaita, joten eläinlaumojen kasvaessa myös tilakoot kasvoivat eurooppalaisen mittapuun mukaan valtaviksi. Australiassa lammastila voi olla kooltaan 500 000 hehtaaria ja nautatila jopa yli kolme miljoonaa hehtaaria.

Näissä olosuhteissa tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, älykkäitä ja kestäviä paimenkoiria. Koirilla tuli olla voimakas paimennusvietti ja halu tehdä töitä isäntänsä kanssa. Niiden tuli olla luonteeltaan riittävän kovia, jotta ne pystyivät paimentamaan enemmän tai vähemmän villejä karjalaumoja ja äksyjä merinolampaita. Luonteen lujuudesta ja oma-aloitteisuudesta huolimatta kelpiestä muotoutui vähään tyytyvä, tottelevainen ja helposti koulutettava työkoira. Se on väsymätön työskentelijä, joka jaksaa keskittyä tehtäväänsä säästä ja ulkopuolisista häiriöistä piittaamatta.

Dingon verta?

Epäilys dingon osuudesta kelpien perimässä on ollut olemassa rodun alkutaipaleelta asti. On mahdollista, että dingoa löytyy joistakin kelpieistä, mutta löytyykö sitä jokaisesta kelpiestä on edelleen mysteeri. Tarinoita dingoista on paljon mutta mitään varmoja todisteita niiden osuudesta australiankelpierodun syntymään ja kehittymiseen ei ole löytynyt. Yhdennäköisyys varsinkin working kelpieiden kanssa on kuitenkin silmin havaittavissa.

Working kelpie – Show kelpie

Hyvien työominaisuuksien ansiosta australiankelpie on edelleen erittäin arvostettu maatiloilla. Rodun kotimaassa kelpiestä on nykyisin muodostunut kaksi täysin erillistä linjaa: paimentavat työkoirat (working kelpies) sekä näyttelylinjaiset (show kelpies) koirat.

Show kelpiet ovat alun perin lähtöisin samoista linjoista working kelpieiden kanssa, mutta jo 1900-luvun alusta show kelpien jalostusta on ohjannut enemmänkin ulkonäkö kuin työominaisuudet. Red Hope (s.1916) -niminen uros on yksi niistä koirista, johon show kelpien jalostus on perustunut. Koira oli erittäin hyvä paimentava työkoira ja voitti useita paimennuskilpailuja 1920-luvulla.

Australiassa työlinjaisten koirien rekisteröinnistä on vuodesta 1967 vastannut The Working Kelpie Council (WKC). Rekisteristä löytyy valtaosa rodun kotimaan koirista. Australian National Kennel Club (ANKC) rekisteröi näyttelylinjaiset koirat. Rekisteröintimäärät liikkuivat 1990-luvulla 250-500 koiran vuositasolla. Koko kelpiekannan kokoa Australiassa on hankala määritellä, koska kaikkia koiria ei rekisteröidä. Eräiden arvioiden mukaan kanta olisi noin 80.000 koiraa.

Ensimmäiset australiankelpiet tuotiin Suomeen 1970-luvun alussa työkoiriksi karjatiloille. Nämä koirat tulivat Ruotsista ja olivat työlinjaisia working kelpieitä. Ensimmäinen Kennelliittoon rekisteröity australiankelpietuonti on vuodelta 1975. Australiankelpieiden kasvatustyö Suomessa alkoi 1980-luvun loppupuolella.

Kasvatustyö on maassamme vielä tänäkin päivänä pienimuotoista ja rekisteröinnit ovat pysyneet alhaisina. Naapurimaassamme Ruotsissa australiankelpie on huomattavasti yleisempi rotu ja sieltä tuodaankin maahamme jonkin verran koiria. Nykyisin myös rodun alkuperämaasta Australiasta on tuotu muutamia yksilöitä.

Australiankelpiellä on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hyvän ja haastavan harrastuskoiran. Uudet asiat kelpie oppii nopeasti ja se tuntuu rakastavan älyllisiä haasteita. Ongelmana saattaakin olla tylsistyminen junnaavaan harjoitustyyliin. Koulutuksessa on hyvä huomioida joitakin rodulle tyypillisiä piirteitä. Hyvinkin itsenäiseen työskentelyyn kykenevänä rotuna kelpiestä ei saa autoritäärisiä käskyjä tottelevaa nöyrää palvelijaa. Kelpie kunnioittaa vain reilua johtajaa. Mikäli kunnioitusta ei ole, ei myöskään työnteko suju. Parhaimpaan tulokseen pääsee tekemällä koiran kanssa yhteistyötä positiivisella asenteella. Etuna on tietysti se, ettei työhullua koiraa tarvitse paljoa maanitella.

Suomessa suurimman suosion australiankelpie on saavuttanut agilityharrastajien keskuudessa. Rotu soveltuukin erinomaisesti kyseiseen lajiin. Kelpie toimii agilityradalla itsenäisesti rataa lukien, mutta samanaikaisesti se on yllättävän hyvin ohjattavissa. Nämä ominaisuudet ovat helposti ymmärrettävissä, kun ajattelee rodun käyttöhistoriaa. Agilityn lisäksi suosituiksi lajeiksi ovat nousseet myös tottelevaisuus- ja palveluskoirakokeet.

Kiinnostaako australiankelpie

Luonne ja käyttäytyminen

Australiankelpie on hyvin tarkkaavainen, innokas ja erittäin älykäs; lauhkea, sopeutuvainen, väsymättömän tarmokas, uskollinen ja työteliäs koira. Se rakastaa toimintaa, on innokas oppimaan ja kykenee myös itsenäiseen työskentelyyn.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii?

Australiankelpien omistajaksi sopii aktiivinen, huumorintajuinen, kärsivällinen ja ulkoilusta pitävä ihminen. Kelpiet ovat parhaimmillaan lenkkikaverina tai harrastuskoirana tokossa, agilityssa, pk-lajeissa tai paimennuksessa. Rotu soveltuukin erinomaisesti harrastuskoiraksi mikä on helposti ymmärrettävissä, kun ajattelee rodun käyttöhistoriaa. Kun koira on saanut toiminnantarpeensa tyydytettyä, se on helppo ja sopeutuvainen koira kotioloissa. Vahtikoiraksi tai pelkästään lasten leikkikoiraksi ne eivät sovi. Lasten kanssa koira kyllä viihtyy, mutta perheen aikuisilla tulee ehdottomasti olla päävastuu koiran hoidossa. Näitä koiria ei voi myöskään pitää jatkuvasti tarhassa yksin tai edes muiden koirien kanssa. Australiankelpie ei viihdy koiratarhassa tai pihan perällä narun päähän sidottuna, ilman virikkeitä, ilman töitä. Australiankelpiellä on lyhyt turkki eikä koira tarkene yksin ulkona talvipakkasilla.

Viisaudella, ei voimalla

Paimenkoirien luonteeseen kuuluu myös tietty pehmeys ja herkkyys, joten koulutettaessa kovia otteita ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan roppakaupalla mielikuvitusta, kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Nämä koirat saattavat olla myös ääniherkkiä. Mikä tahansa koiravoi reagoida omituisiin ja/tai koviin ääniin, mutta totuttamalla koira jo nuorena monenlaisiin paikkoihin ja ääniin luodaan otollinen pohja koiran itsevarmuudelle. Runsaat kokemukset kodin ulkopuolella ovat pennulle ja nuorelle koiralle erittäin tärkeitä. Jollei kokemuksia kodin ulkopuolelta ole riittävästi, voi tästä kodin ilopilleristä tulla muualla liikkuessaan pelokas ja epäluuloinen. Jos pentu säikähtää jotain ääntä, omistajan pitäisi jatkaa toimintaansa aivan normaalisti. Missään tapauksessa ei pidä itse säikähtää tai ruveta lohduttelemaan pentua. Parempi olisi luontevasti kiinnittää koiran huomio johonkin muualle, vaikkapa namiin tai leluun, ja jatkaa toimintaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ei mikään lelukoira

Koira ei koskaan saa olla pelkästään lapselle hankittu lemmikki. Kelpiet vaativat jo vilkkautensa vuoksi määrätietoisen kotikasvatuksen ja peruskoulutuksen. Lapsiperheeseen ne sopivat silti aivan hyvin. Omimmillaan koirat ovat monenlaisessa harrastamisessa. Oikein käsiteltynä ne ovat suhteellisen helposti koulutettavissa. Toiminnanhalu ja tekemisen ilo eivät lopu kesken. Agility-, pk- ja tottelevaisuusvalioita on useita ja rotujen edustajia on kilpailemassa myös SM-, EM- ja MM-tasoilla. Pelastuskoirapuolellakin on useita aktiiviharrastajia. Koiria käytetään nautojen ja lampaiden paimennuksessa, alkuperäisessä työssään, niin käytännön työkoirina kuin kilpailuissakin. Myös vesipelastus ja vetohiihto kuuluvat harrastevalikoimaan ja flyballia useimmat suorastaan rakastavat. Keskustele asiasta kasvattajan kanssa ja kerro minkä luonteista koiraa ja mihin tarkoitukseen olet etsimässä. Kasvattaja tuntee pentueen ja voi auttaa valitsemaan sinulle sopivimman pennun.

Rotumääritelmä ja tulkintaohje

Australiankelpien rotumääritelmä ➞

Rotumääritelmän tulkintaohje ➞

Värit

Australiankelpeillä on rotumääritelmässä seitsemän hyväksyttyä värivaihtoehtoa: musta, suklaanruskea, punainen, musta ruskein merkein, punainen ruskein merkein, sininen ja fawn. Suomessa yleisimmät värit ovat musta ja ruskea, mutta myös muut värit ovat meillä edustettuina.

Geneettisesti ruskea, punainen ja suklaanruskea ovat kaikki samaa, ja nämä ovat vain värin sävyeroja.

Kuvassa näet kaikki värit. Tuhannet kiitokset kuvasta Sofia Olsson www.kelpiegallery.com