Uroksen omistajat ovat useimmiten avoimia jalostuskyselyille, ja he antavat mielellään urostaan jalostuskäyttöön. Mutta millainen uros on hyvä jalostusuros? Ja millainen hyvä jalostusuroksen omistaja?

Jalostukseen käytettävältä koiralta katsotaan yleisesti ottaen seuraavat asiat; terveys, luonne, käyttöominaisuudet, ulkonäkö. Kun mietitään onko uros soveltuva jalostukseen, yksi selkeimmistä asioista lähteä liikkeelle on terveys, sen mitattavien osa-alueiden vuoksi (lonkat, kyynärpäät, olkapäät, selkä, silmät, polvet, sydän). Jos sillä saralla on jo vakavia ongelmia, kuten lonkkaniveldysplasia tai sydänvika, koiran jalostuskäyttö ei välttämättä ole viisas ratkaisu. Hankalammaksi tekijäksi muodostuu ei-mitattavat terveysriskit, kuten suvussa esiintyvä epilepsia, autoimmuunisairaudet tai vaikkapa alituiset vatsaongelmat. Nämäkin täytyy ottaa huomioon. Oman uroksensa suvussa esiintyvistä terveysriskeistä voi saada tietoa koiransa kasvattajalta tai esimerkiksi SBCAK:n Terveystietokannasta. Varsinkin bordercolliella tavataan kivesvikaa. Uroksen omistajan olisi hyvä tietää uroksen suvun kivestilanne, ja antaa muutoinkin koiransa astua vain, jos se kykenee siihen luonnollisesti. Jos narttu ei anna uroksen astua, sitä ei tule siihen pakottaa.

Luonne

Luonteessa monet kasvattajat painottavat ystävällistä, mutkatonta, vastaanottavaista ja yhteistyökykyistä koiraa. Kasvattajilla on kuitenkin erilaisia näkemyksiä ja päämääriä, joten ei voida varmasti sanoa, minkä tyyppinen luonne on kaikkein halutuin ja mitä vältellään. Kuitenkin yleisesti ottaen selkeästi arat, pelokkaat tai aggressiiviset eivät ole jalostusmateriaalia, joten jos koirallasi on havaittavia ongelmia jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi kovien äänien, muiden arkuuksien tai muun käytöksen kanssa, sen jalostusuraa ei kannata suunnitella.

Käyttöominaisuudet

Australiankelpie ja bordercollie ovat käyttökoirarotuja, joita käytetään yhä paimentyössä. Molemmat rodut ovat myös erinomaisia käyttökoiria palveluskoirapuolella, tokossa, agilityssa, pelastuksessa, missä tahansa! Osa kasvattajista kasvattaa koiria puhtaasti paimeniksi ja täten painottavat ensisijaisesti hyviä paimenkoiraominaisuuksia. Osa kasvattaa koiria harrastus- ja käyttökoiriksi, painottaen useita käytön osa-alueita, kuten saalisviettiä, taistelutahtoa ja toimintakykyä. Toisaalta kelpie ja bordercollie ovat hyviä harrastuskoiria nimenomaan siksi, että ne ovat hyviä paimenkoiria - monet paimennuksessa tarvittavat ominaisuudet ovat haluttuja myös harrastuspuolella. Koiran käyttöominaisuuksien painotus vaihtelee siis kasvattajittain, mutta valtaosa kasvattajista kuitenkin toivoo urokselta pitkäjänteisyyttä, toimintakykyä ja työskentelyhalua.

Ulkonäkö

Ulkonäöllisesti kummallekin rodulle tärkein piirre on tasapainoinen, terve ja toimiva rakenne. Ulkonäön suhteen vaihtelu on kuitenkin runsasta varsinkin puhtaiden paimenlinjaisten ja puhtaiden näyttelylinjaisten välillä. Pääosin ulkonäkö ei ole seikka, jonka vuoksi koira jätetään käyttämättä tai käytetään - olettaen, että kyse ei ole selvästä rakenteellisesta heikkoudesta, kuten esimerkiksi olemattomista raajojen kulmauksista.

Terveys

Urosta voidaan tarjota jalostukseen, kun uroksen omistaja on tarkastellut omaa koiraa kriittisesti - uros on mielellään laajasti terveystutkittu ja todettu terveeksi, sen sukutaulu on selvitetty ainakin epilepsian, osteokondroosin (varsinkin bordercollie) ja autoimmuunisairauksien osalta edes parilta sukupolvelta, sen käyttöominaisuudet jollain saralla ovat vähintään keskiverrot, ja sillä on hyvä rakenne. Tämän voi tehdä esimerkiksi lisäämällä uroksen SBCAK:n jalostusuroslistalle, mutta monet kasvattajat etsivät jalostusuroksia käyttöön muulla tavoin. Jokainen uros ei täytä edellä mainittuja kohtia, eikä jokaisen kuulukaan täyttää. Kaikista ei ole jalostukseen, mutta uroksen ei myöskään tarvitse olla ehdotonta kirkkainta kärkeä tai kuohkeinta kermaa, jotta se jättäisi jälkeensä hyviä pentuja.

Kenelle antaa jalostukseen?

Uroksen omistajalta toivotaan ennen kaikkea kriittisyyttä niin omaa koiraansa, kuin tarjottua narttua sekä kasvattajaa kohtaan. Jos narttu tai itse kasvattajan kasvatusperiaatteet eivät miellytä, eikä nartusta itse haluaisi pentua, omaa urosta ei tällaiselle nartulle kannata antaa. Nyrkkisääntö on, että jos itse ottaisit mielelläsi pennun yhdistelmästä, uroksen voi antaa jalostukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että uroksen omistajan tulee olla kiinnostunut tutustumaan nartun sukuun ja arvioida myös itse mahdolliset terveysriskit. Uroksella ei tarvitse olla kuin vain yksi sairas pentu, ja monien silmissä sen jalostuskäyttö on riskialtista, eikä sitä enää haluta käyttää. Toisaalta joskus tiettyä urosta voidaan haluta käyttää jalostuksessa esimerkiksi sen käyttöominaisuuksien vuoksi suurista terveysriskeistä huolimatta, ja silloin on uroksen omistajankin oma kriittinen arvio riskeistä paikallaan. Myös uroksen omistajan pitää olla perillä rodun PEVISA-ohjelman vaatimuksista sekä jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) suosituksista jalostuskoirille.

Uroksen ikä

On myös hyvä muistaa, että uros pystyy astumaan reilusti yli 10-vuotiaaksi asti eikä senioriuroksen omistajan tarvitse jättää antamatta koiraa jalostukseen sen iän vuoksi. Koska uros pystyy astumaan useita vuosia, olisi järkevämpää antaa urosta jalostukseen vain hyvin harkitusti nuoremmalla iällä, seurata miten pennut kasvavat, ja antaa sitten myöhemmin uudestaan. Ei ole kerta tai kaksi, kun nuorta urosta on käytetty paljon jalostukseen hyvin lyhyen ajan sisällä, ja sen pennuille on alkanutkin putkahdella erilaisia perinnöllisiä sairauksia. Toisaalta on myös uroksia, joita on käytetty nuorina paljon, sen pennut ovat terveitä, mutta uros itse sairastuu vakavaan, perinnölliseen sairauteen hieman myöhemmällä iällä.

Bordercollieilla on ongelmana yhä tänäkin päivänä yksittäisten urosten liiallinen jalostuskäyttö. Kanta hyötyisi, jos uroksia käytettäisiin tasapuolisemmin jolloin saisimme kantaan enemmän geneettistä vaihtelevuutta. Monet kasvattajat toivovat, että uroksella on ennestään tervettä jälkeläisnäyttöä. Jostain on kuitenkin aina aloitettava, eikä koskaan voi tietää, miten erinomainen periyttäjä se "peräkammarin 8-vuotias poikamies" on.

Yhteenveto

Jalostusuroksen tulisi täyttää alla olevat kohdat ainakin pääpiirteissään:

  • aikuinen, yli 2-vuotias
  • luustokuvattu terveeksi (vähintään rodun PEVISA-ohjelman mukaiset tutkimukset)
    • lonkat
    • kyynärpäät
    • olkapäät (erityisesti bordercolliet)
    • selkä
  • silmäpeilattu
  • perusterve
    • ei allergioita
    • ei liiallisia vatsaoireita
    • ei perussairauksia
  • miellyttävä luonne
  • toimintakykyinen
  • vastaanottavainen
  • halukas yhteistyöhön
  • ystävällinen
  • avoin
  • ei arkuutta, pelkotiloja tai aggressioita
  • hyvät käyttöominaisuudet
  • ulkonäkö
    • terve rakenne tärkein
  • uroksen omistajan tulee tietää uroksen suku edes suurinpiirtein
  • kriittisyys omaa koiraa, sekä tarjolle asetettua narttua kohtaan
  • jos narttu/yhdistelmä/kasvattaja on sellainen jolta itse ottaisi mielellään pennun
  • kiinnostus myös narttua ja sen sukua kohtaan
  • uros astuu koko ikänsä, koiran käyttö nuorena ei oleellista tai kiireellistä

Ennen astuttamista tulee sopia astutukseen liittyvistä asioista, kuten astutuspalkkiosta. Kennelliitto suosittelee kasvattajilta erillisen "Sopimus koiran astuttamisesta" -lomakkeen täyttöä, jossa on pohja myös astutuspalkkioista sopimiselle. Korvaustapa ja -summa päätetään yhdessä kasvattajan kanssa.