Bordercollieita on esiintynyt jo vuosisatoja Englannin ja Skotlannin rajamailla, missä ne ovat toimineet paimenkoirina. Kyseessä on yksi maailman vanhimmista alkuperäisistä koiraroduista ja se on kantana kaikille muille collie-sukuisille roduille. Rodulla oli monenlaisia nimityksiä ja ulkonäkökin oli hyvin kirjava. Ensimmäinen maininta koiran käytöstä samalla tavoin lammaspaimenena kuin nykyistä bordercollieta käytetään löytyy vuodelta 1570, kirjasta Treatise of Englishe Dogges, kirjoittajana Caius. Paimenkoiran kehittyminen on vaatinut vuosisatoja: nykyinen lammaskoira, joka käyttää työskennellessään vahvaa ’eye’:ta on kehittynyt Pohjois-Englannin ja Etelä-Skotlannin kreivikuntien rajoilta (border = raja). Näillä kivikkoisilla ja mäkisillä raja-alueilla isojen lammaslaumojen paimentamisessa tarvittiin kestäviä paimenkoiria, jotka kokosivat, ajoivat sekä pitivät lammaslaumoja koossa. 1800-luvun lopussa kirjallisuudessa on ensimmäisiä kertoja huomioitu englantilaisten paimenten koirien työ ja sen merkitys. Paimenkoirakilpailut vuonna 1873 toivat ensimmäisen kerran lammaskoirat yleisön huomioon ja ensimmäinen Collie-yhdistys perustettiin 1881. Tämä yhdistys teki lyhyen kuvauksen collien anatomiasta ja niistä seikoista, jotka tulee huomioida koiranäyttelykehässä. Tässä vaiheessa alkoivat erottautua toisistaan niin sanotut maatalo-colliet tai työskentelevät lammaspaimenet ja show-linjaiset colliet. Näitä show-linjaisia collieita jalostettiin ulkoisten, ei käyttöominaisuuksien mukaan ja näistä collieista ovat lähtöisin muut colliesukuiset (partacollie, lyhyt- ja pitkäkarvainen collie) koirat.

Kansainvälisen Lammaskoira Yhdistyksen (International Sheep Dog Society) ISDS:n perustaminen 1906 on yksi suurimmista askeleista ensimmäisen Working Sheepdogin (Lammaspaimenkoiran) tunnustamiseen kennelorganisaatioissa. 1915 saatiin rodun nimeksi virallisesti bordercollie rodun alkuperästä johtuen. Vuonna 1976 Englannin Kennelyhdistys hyväksyi bordercollien viralliseksi roduksi neuvotteluissa ISDS:n ja Border Collie yhdistyksen kanssa. Tällöin tehtiin Englannissa bordercollielle rotumääritelmä, joka on käytössä FCI-maissa. Esim. USA:ssa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa rotumääritemät ovat hyvinkin erilaiset FCI:n rotumääritelmään verrattuna. Ennen tätä roduksi tunnustamista bordercollieita oli rekisteröity vain ISDS:n toimesta. Englannin Kennelyhdistys hyväksyy omaan rekisteriinsä vain ISDS:n rekisteröimiä bordercollieita tai koiria, joiden vanhemmat ovat Englannin Kennelyhdistyksen rekisterissä olevia bordercollieita tai eri maiden kennelliittojen roturekistereihin jo rekisteröityjä tuontikoiria.

Bordercolliet ovat levinneet ympäri maailman erinomaisten lammaspaimenominaisuuksiensa myötä ja yksi ensimmäisistä maista, joihin bordercollieita vietiin oli Uusi-Seelanti. Vuonna 1926 Uudessa-Seelannissa kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä bordercollieista. Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin bordercollie tunnustettiin virallisesti omaksi rodukseen, ei pelkästään lammaspaimenkoiraksi. Australia on tehnyt paljon työtä niin sanotun show-linjan bordercollien kehityksen eteen. Australia teki ensimmäisen rotumääritelmänsä bordercollielle 1963 väittäen tässä rodun alkuperän olevan Australiassa. Tämä Australian tekemä rotumääritelmä oli yksi ensimmäisiä askeleita, joka erotti varsinaiset lammaspaimenena työskentelevät bordercolliet ja show-linjan bordercolliet. Puhuttaessa show-linjoista tarkoitetaan bordercollieita, joiden kanssa harrastetaan näyttelyitä, tottelevaisuuskokeita, agilityä, flyballia, palveluskoirakokeita, pelastuskoirakokeita - kaikkea mahdollista. Ympäri maailmaa toistuu bordercollieiden osalta selkeä kahtiajako: työ- ja näyttelykoirat. Maailman kolme vahvinta bordercolliemaata, Englanti, Australia ja Uusi-Seelanti, ovat hyviä esimerkkejä. Näyttelylinjojen asema on Australiassa ja Uudessa-Seelannissa vakiintuneempi kuin Englannissa. Bordercollie levisi myös Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Afrikkaan, sittemmin siitä on tullut suosittu rotu Euroopassa. Pohjoismaissa on vahvat perinteet bordercollien käytöstä lammaspaimenena, joskin Suomi on Pohjoismaista selkeimmin kehittänyt myös show-linjaa.

Yksi rodun erikoispiirteistä on ’eye’, hypnoottinen tuijotus, jolla koira saa lampaat liikkeelle ja kääntymään. Bordercollieta kehitettäessä kiinnitettiin huomiota juuri "eye"-kykyyn ja terveeseen rakenteeseen, jotka olivat tärkeitä lampaanpaimennustyössä ja -kokeissa. Vaikka paimenkoirarotutyyppi on selvä, bordercollien koko, ulkonäkö ja turkin väri ja laatu ovat olleet vähemmän tärkeitä ominaisuuksia verrattuina koiran työskentelyominaisuuksiin. Näihin käyttöominaisuuksiin ja niiden parantamiseen panostettiin ja panostetaan yhä paimenkoirina työskentelevien bordercollieiden jalostamisessa. Vahvan elinvoimaisuuden ja työskentelyhalukkuuden lisäksi tämän paimenkoiran koulutettavuus on yksi tärkeimmistä rotuominaisuuksista. Bordercollie nauttii, kun se saa tehdä työtä ja sen on saatava purkaa energiansa.

Show-linjan koirien suosion noustessa paimenkoiraominaisuuksien jalostamisen rinnalle ovat nousseet myös ne ominaisuudet, joita arvostetaan näyttelyissä, tottelevaisuuskokeissa, agilityssä, flyballissa, palveluskoirakokeissa, pelastuskoirakokeissa ja muissa harrastelajeissa. Koiranäyttelyssä korostuvat usein ehkä liikaakin esim. turkin laatu ja määrä, korvien asento, ilme, esiintymiskyky ja kokonaiskuvan tyyllikkyys. Muissa harrastelajissa tulevat esiin esim. rohkeus, nopeus, kestävyys ja yhteistyökyky ohjaajan kanssa.

Bordercollie on nykyisin sekä työ- että harrastuskoira. Bordercollieta käytetään nykyään ympäri maailmaa paimennukseen, se toimii erinomaisena paimenena niin lampaille, lehmille kuin siipikarjallekin. Koiraharrastuksen lisääntyessä voimakkaasti myös bordercollie on huomattu ja otettu käyttöön useissa eri lajeissa erinomaisten käyttö- ja koulutettavuusominaisuuksiensa sekä miellyttävän ulkonäkönsä vuoksi. Tämä on johtanut siihen, että useimmissa maissa lammaspaimentyössä käytettävät koirat ja harrastuskoirat ovat eri linjoista.

Bordercolliet Suomessa

Ensimmäiset bordercolliet tulivat Suomeen 1960-luvun puolivälissä ja ne tulivat nimenomaan työkoiriksi. Vuonna 1986 tuotettiin Uudesta-Seelannista näyttelylinjaisia koiria, uros ja narttu, ja vähän myöhemmin Australiasta samoin. Näiden koirien myötä myös Suomessa tutustuttiin show-linjaisiin bordercollieihin. Suomessakin voidaan bordercollieiden kanta jakaa selvästi kahtia. Toisaalla ovat puhtaat paimen- eli työkoirat, jotka ovat lähinnä irlantilaisista ja englantilaisista linjoista ja joista pidetään omaa, erillistä rekisteriään ja näitä koiria jalostetaan paimennusominaisuuksia korostaen. Toisaalla ovat show-linjan koirat, joiden jalostusta ja rekisteröintiä valvoo Suomen Kennelliitto, ja niitä jalostetaan kuten muitakin SKL:n tunnustamia rotukoiria. SKL:n rekisteröimien koirien kanssa voidaan osallistua näyttelyihin ja muihin SKL:n hyväksymiin virallisiin kokeisiin ja kilpailuihin. Show-linjaiset bordercolliemme jakautuvat vielä karkeasti ottaen kolmeen osaan sen mukaan, mistä linjoista ne ovat peräisin: englantilaisiin, uusiseelantilaisiin ja australialaisiin. Suuntaus on kuitenkin vahvasti kohti yhtä yhtenäistä rotumääritelmän mukaista show-linjaista bordercollie-tyyppiä. Rotua jalostavien on syytä kuitenkin panostaa myös show-linjan koirien jalostamisessa työbordercollielle ominaisen paimenkoiran luonteen ja tyypin säilyttämiseen.

 

LÄHTEET
Wilcox, B. ja Walkowicz, C. 1991. Maailman koira Atlas. T.F.H. Publications, Inc: New Jersey.
Kanerva, K. (toim.) 1985. Koko perheen koirakirja. Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab: Helsinki.
Collier, M. 1994. Border Collies. T.F.H. Publications, Inc: New Jersey.
Hornsby, A. 1998. The Ultimate Border Collie. Howell Book House: New York.